Arvoisa kitaristi,
Kerron sinulle tarinan.
Eräänä kesäpäivänä sain sähköpostin.
Se oli Lasselta.
Lasse, 34, otti minuun yhteyttä käytyään soitinliikkeessä etsimässä opettajaa, joka voisi auttaa häntä.
Lassen tarina pähkinänkuoressa?
Hän oli yrittänyt vuosia viedä kitaransoittoaan seuraavalle tasolle.
Tarkemmin sanottuna:
- Hänen kätensä eivät toimineet yhteen
- Hänen ajoituksensa heitteli
- Hänen soolonsa eivät kuulostaneet hyviltä
- Hän oli junnannut samalla tasolla vuosia
Ja se vaivasi häntä syvästi, koska hän soitti jo bändissä, mutta oli heikko kaikilla näillä osa-alueilla – ja melkein nolostui sen takia!
Joten hän päätti:
Hän etsisi kaupungin parhaan kitaraopettajan, joka auttaisi viemään hänen tekniikkansa Tampere-tornin korkeudelle…
Ja saisi hänen biisinkirjoitustaitonsa vihdoin vauhtiin…
Ja korvaisi kaikki ne vuodet, jotka olivat menneet hukkaan harjoitellessa, niin että hän näkisi vihdoin itsensä kitaristina, joka soittaa sillä tasolla, jolla hänen kuuluisi soittaa.
Ja vaikka hän oli kokenut soittaja ja halusi selvästi apua, hän epäili silti omia kykyjään.
Hänen omin sanoin:

Tässä kohtaa en tunne itseäni kovin varmaksi.
Jos osaisin tehdä kaiken tuon, valloittaisin maailman.
Säveltäisin enemmän omaa musiikkia, soittaisin enemmän bändini kanssa, saisin meidät kuulostamaan paremmilta ja kirjoittaisin mahtavia sooloja.
Kokeilin joitain kitaraopetusvideoita netistä, mutta en usko, että se on paras tapa edetä. Tarvitsen todella jonkun, joka näyttää minulle, miten kaikki tehdään.
Ehdotin Lasselle, että hän tulisi kokeilutunnille, jotta voisin tehdä hänelle kunnollisen diagnoosin – saman, jonka teen kaikille oppilailleni.
Ja kun tapasimme, huomasin heti, että Lasse oli opetellut soittamaan pitkään itsekseen, koska:
Lasse soitti kitaraa kuin 1700-luvulle jumiin jäänyt klassinen kitaristi, eikä hänen tapansa lähestyä tekniikkaa olisi ikinä päästänyt häntä sille hurjalle shreddaustasolle, jolle hän halusi.
Hänen otelaudan kätensä hyppi ympäriinsä täysin koordinoimattomana SOTKUNA.
Lisäksi hänen näppäilykätensä toimi tavalla, jota voin kuvata vain heikoksi ja hallitsemattomaksi –
Mikä oli suurin syy siihen, ettei hän ollut koskaan oppinut sweeppikkausta niin, että se myös kuulostaisi hyvältä.
Sanoin sen hänelle suoraan:
”Näiden huonojen tapojen korjaaminen ja poiskitkeminen vie aikaa. Ne eivät katoa kahdessa tai kolmessa kuukaudessa – varsinkaan, kun sinulla on soitollesi niin paljon muitakin tavoitteita.
Se on huono uutinen.
Hyvä uutinen on: jos olet niin motivoitunut kuin sanot ja lupaat tehdä juuri niin kuin neuvon – tiedän, miten voin auttaa sinua.
Ja jos jatkat harjoittelua 30 minuuttia päivässä, lyön vetoa, ettet ensi vuonna tähän aikaan edes tunnista sitä kitaristia, joksi olet kasvanut.”
MiikaLasselle ensimmäisellä tapaamisellammeHän päätti kokeilla… ja niin pääsimme töihin.
Mutta kuunnellaan, mitä hänellä itsellään on sanottavaa:






